Runan tottistreenit

Runan ykköslaji on pennusta asti ollut palveluskoirien haku, ei pelkästään siksi, että omistaja on hurahtanut hakuiluun, vaan siksi, että Runa myös itse nauttii hakutreeneistä ja on siellä elementissään. Sen verran mukavuudenhaluisia kuitenkin ollaan, että hakutreenit meillä painottuu muutamaa harvaa treeniä lukuun ottamatta sulan maan aikaan, joka täällä pohjoisessa on tätä kirjoittaessa vielä kaukana. Talvi meillä meneekin tokoa ja pk-tottista treenaillessa. Rally-tokoa on aiemmin tehty sivulajina tokopohjalla, mutta se on tällä hetkellä tauolla. Rally-tokoon palaamme ehkä tulevan mammaloman jälkeen, kun tarvitaan fyysisesti kevyempää tekemistä ja jaksetaan keskittyä yksityiskohtien viilaamiseen.

Tottista treenailemme ohjatusti noin kerran viikossa, ja välillä osallistutaan mahdollisuuksien mukaan erilaisiin vierailevien kouluttajien seminaareihin. Vuonna 2017 olimme mukana myös Suomen Collieyhdistyksen pk-ringissä. Viime vuoden alkupuolisko meni isolta osin Runan edellisen pentueen parissa, syksystä lähtien on taas treenailtu aktiivisemmin. Tämän alkuvuoden yhtenä tavoitteena oli saada tottisliikkeistä hyppynouto kuntoon metrin esteellä ja kapulalla kokonaisena liikkeenä suorittaen. Tämä tavoite saavutettiin kolme viikkoa sitten. Ihana nähdä, että pk-hypystä on tullut yksi Runan lempiliikkeistä :)  Nyt jätetään hyppy tauolle ja keskitytään muihin liikkeisiin. Pk-A-estettä on halliolosuhteissa harvemmin käytettävissä, joten se, kuten eteenmenokin, muistutellaan mieliin kunhan päästään taas ulkokentille. Sen sijaan nyt viilaillaan jääviä ja seuraamista, sekä erilaisten häiriöiden sietoa.

Tokon saralla puolestaan työstämme parhaillaan avoimen luokan liikkeitä, kuten ruutua, ja osin samoja teemoja kuin tottiksenkin puolella. Tavoitteena ehtiä avo-luokan kokeeseen vielä ennen mammalomaa.

Treeneissä Runan suunnaton ahneus toimii loistavana moottorina: ruoan eteen se tekee melkein mitä tahansa. Myös lelu toimii hyvänä palkkana, mutta on enemmän tilanneriippuvaista, miten paljon siitä milloinkin innostutaan. Runa kestää hyvin toistoja ja myös palautetta silloin, kun on aihetta huomauttaa hölmöilyistä. Se työskentelee yleensä tasaisen hyvällä perusvireellä, vaikka lisää nopeutta haetaan vielä tiettyihin kohtiin.

Parasta Runassa on, että se on aina valmis touhuihin. Tätä blogia kirjoittaessakin se ehti kaivaa aamun treeneistä pöydälle unohtuneen tunnarikapulan ja kävi esittelemässä sitä ylpeänä. Tämän hetkisten lajien lisäksi toiveena on vielä joskus jatkaa pentuna aloitettuja jälkitreenejä, koska uskon Runan taitavana nenänkäyttäjänä sopivan myös jälkihommiin. Jos vain aika riittäisi, myös paimennusta olisi kiva kokeilla, koska Runan sukulaisissa on useampi hyvää paimennustaipumusta osoittanutta nahkaa, viimeisimpänä Runan pentu Taika edellisestä pentueesta.

Kaikkiaan tuota koiraa olisi hyvin vaikea kuvitella pelkästään sohvakoirana, vaikka se varsin mukavasti sitäkin tehtävää hoitaa muiden askareidensa ohella :)


Alla kuvia sekä video helmikuun treeneistä.