Tänään saimme vahvistuksen eläinlääkäriltä asiaan, josta Runa on vihjaillut viimeisimmän viikon ajan: Runa on nyt ultrattu tiineeksi! Edellisen tiineyden aikaan Runa porskutti treeneissä ja muissa touhuissa täysillä, kunnes minä aloin jarruttaa sen tekemistä. Nyt kuitenkin mamma alkoi itse jo rauhoittaa juoksemistaan, vatsa on alkanut pyöristyä ja ruokahalu on yltynyt, jos se nyt on mahdollista, niin vielä entisestään. Halusimme kuitenkin ultrassa varmistuksen, että mamma ei vain huijaa meitä, vaan pentuja on oikeasti tulossa. Ja näin onneksi on!
Kuten yleisesti tiedetään, ultraäänen avulla ei saada vielä tarkkaa tietoa pentujen lopullisesta määrästä emmekä sitä myöskään alkaneet eläinlääkäriltä kaivella. Kylmenevien kelien vuoksi annettiin Runan säilyttää mahakarvansa ja totesimme, että tässä vaiheessa meille riittää, että tiineys on todettu ja osaamme edetä sen mukaan. Pienet sykkivät sydämet olivat niin kaunista katseltavaa <3
Runa siirtyy siis rauhallisempien harrastusten pariin. Peltojälkeä käytiin viimeksi viime viikonloppuna tekemässä yhdessä Jaanan kanssa, ja jälkitöitä jatketaankin tiineyden ajan. Emän tiineysaikaisen nenätyöskentelyn kun toivotaan edesauttavan samojen taipumusten vahvistumista myös pennuilla. Samalla Runa saa mielekästä tekemistä, koska täysin toimettomaksi ei aktiivista koiraa voi tietenkään jättää. Yleisesti ottaen pyritään nyt elelemään stressitöntä ja leppoisaa elämää, odotellen varsinaista h-hetkeä eli pentujen syntymää.
 |
| Astutusreissulla ja 3,5 viikkoinen massu |
 |
| Pötköllään ultrassa |
 |
| Siellä niitä näkyy! |
 |
| Jälkihommissa |
Comments
Post a Comment